Ennen tapoin kaktuksetkin! Mikä muuttui?

Mä oon tuttujen keskuudessa tunnettu siitä, etten saa mitään kasveja pysymään elossa. Porukka oli melko skeptisiä vuonna 2011 kun ilmoitin hankkivani kissan, että mitenköhän meinaan sen elossa pitää jos kasvitkaan ei onnistu... Mutta Mini on elossa ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa, tosin mun KASVEISTA ei tässä välissäkään oo voinut sanoa samaa ´:D

Tänä vuonna mua on alkanut kuitenkin kiinnostamaan hyötyviljely (siinä määrin kun sitä meidän pienessä kaksiossa voi harrastaa) ja haaveissa onkin joskus omakotitalo ja siellä oma maa missä voin kasvatella mun perunoita ja avaomaakurkkuja. HAAVE on osuva sana, koska tosiaan tapan kaktuksetkin. Tässäpä siis pieni selonteko mun kyvyistä kasvien hoitajana ja lopussa vinkki, mikä muutti kaiken. Enjoy!

Kirsikkatomaatti kukkii, mikä tarkoittaa pian uusia pikku tomaatteja, jei!

Mulla on ollut yks kasvi, en ees tiä mikä se on (laittakee kommenttia ken tietää!) mutta se on ollu mulla siitä asti kun 18 vuotiaana muutin omilleni. Sain sen kotoota mukaan. Palttiarallaa 10 vuoden kohdalla totesin että en oo vaihtanut sille multia kertakaan ja ihan hyvin näyttää porskuttavan. Teki myös välillä uusia "lisäosia" (mikskä niitä sanotaan kun kasvi kasvaa kasvista? ´:D) jotka sit laitoin veteen juurtumaan ja unohdin sinne. Tässä vaiheessa kävi aika selväks että tää kasvi on selvinny mulla kaikki nää vuodet, koska pärjää PELKÄLLÄ VEDELLÄ :D

Jättipeikonlehden pistokas vedessä, takan vilahtaa mysteerikasvi lisäosa, joka hengaa myöskin vaan vedessä

Kaikki muut kasvit, kaktukset mukaan luettuina, oon kuitenkin aina onnistunut tappamaan, köhöm, yleensä melko nopeastikin. Mikä on tietty aika pepusta, koska mä kyllä oon aina tykänny kasveista, ja niitä kaikesta huolimatta säännöllisesti ostanutkin, jolloin rahat menny vuosien mittaan aika lailla KANKKULAN KAIVOON.

Ja siis mitä hittoa, kaktuksetkin! Miten ne voi ees tappaa, oon kokeillut etten kastele ollenkaan ja toisten kanssa että hyvin vähän joskus, mutta aina ne on aiemmin kuolleet. Tää on edelleen mulle iso mysteeri että miks kaikki edelliset kaktukset on kuolleet paitsi nämä nykyiset (ja just tätä kirjoittaessa huomasin että työpöydän vieressä oleva kaktus vielä tekee just "lisäosia"!!!), mutta muiden kun katuksien suhteen oon tän vuoden aikana VALAISTUNUT!

Ensinnäkin helppo steppi oli ottaa selvää, mitkä kasvit on helppohoitoisia ja hankkia niitä, jotta voi saada onnistumisen elämyksiä ja sitä kautta intoutua hommasta enemmän. Siispä OSTOSLISTALLE tuli peikonlehti, palmuvehka ja anopinkieli ainakin. Palmuvehkaa ei tosin meidän kotiin saatu mahtumaan, mutta jättipeikonlehti ja anopinkieli hommattiin.

Jättipeikoinlehti

Rakastan näitä mummon vanhoja keittiöjakkaroita, tuo väriä elämään <3

Mutta mites nämä pidetään sitten elossa? Anopinkielen sijoitin vielä eteiseen kodin pimeimpään nurkkaan, jonne ei ikinä tuu luonnonvaloa ´:D Parin viimevuoden aikana huomasin, että mun mysteerikasvi aina selkeesti nuupahti kun tartti vettä, ja seuraavana päivänä oli täydessä loistossaan sitten. Peikonlehti ja anopinkieli ei antaneet mitään viitteitä mistään, joten päätin kastella niitä samalla rytmillä kun mun nuupahtelevaa mysteerikasvia, eli hyvin SÄÄNNÖLLISEN EPÄSÄÄNNÖLLISESTI.

Anopinkieli

Palmuvehkasta en tosiaan tiedä, mutta jätttipeikonlehti ja anopinkieli on todella sitä mitä lupaa. Meidän peikonlehti on erittäin tyytyväisen oloinen aina, ja vettä saatuaan puskee sitten uutta lehteä joka tuutista niin, että sitä pitää olla vähän väliä trimmaamassa ja pistokkaita kavereille tyrkyttämässä ettei kasva liian vallattoman kokoiseksi meidän kotiin :D Juuri viime viikolla vielä bongasin että ensimmäistä kertaa alkoi puskemaan uutta haaraa myös ihan kasvin tyvestä. Anopinkieli tuntuu taas olevan tasaisen tyytyväinen siellä missä on, ihan HUIPPU KASVEJA!

Jättipeikonlehti puskee uutta lehteä yli äyräidensä, yks jää jopa kuvaruudun ulkopuolelle

 Pistokkailla on kestänyt monia kuukausia luoda juuret, mutta 2/4 niitä on tullut itselle, ja ystävillä käsittääkseni onnistumisia myös, joskin ihan eri kasvin osasta kylläkin

Ostin myös kissan nurkkaukseen jukkapalmun, kun sitä uusittiin, mikä aluksi otti vähän damagea lehtien kärkiin, mutta sen jälkeen myös tuntunut varsin kiitolliselta kasvilta mun säännöllisen epäsäännölliseen kastelurytmiin. Väitän sen jopa hieman kasvaneen kokoa ainakin.

Jukkapalmu kissan temmellysnurkkauksessa, taaempana näkyy kaktukset ikkunalaudalla

Vaarin autotallista napattu sinkkisanko toimii jukkapalmun kukkaruukkuna

Okei, mutta näillä kolmella kasvilla ja kaktuksilla ei nyt oikeastaan ollut mitään tekemistä sen kanssa, että mä olisin oppinut jotain uutta, osoittautuivat muuten vaan helpoiksi. Hyötyviljelystä kuitenkin kiinnostuneena päätin laittaa toukokuussa itseni tulikokeeseen ja ostaa kasveja meidän lasittamattomalle parvekkeella ja yrttejä yms. sisään. Hassasin Plantagenin jotain 100€-150€ ja olin ihan kauhuissani rahan tuhlaamisesta kun ottaa huomioon mun ONNISTUMISPROSENTIN :/

Ostoskärryyn kertyi kirsikkatomaatti, sitruunapuu, mansikka, basilika, persilija, marokon minttu ja tulilatvoja sekä jotain täytekasvia sen istutuslaatikkoon parvekkeen kaunistamiseksi. Ostin myös kesäkukka- ja yrttimultaa sekä sellasia palluroita, joita laitetaan ruukun pohjalle että liika vesi valuu pois eikä jää multaan seisomaan (en nyt muista kuollaksenikaan miksä niitä sanotaan, anyone?). Juuri kassalle siirtyessäni hoksasin myös ostaa istutusvälineet, koska eihän mulla sellasia tiettykään ollu ennestään (hyvää sijoittelua Plantagenilta näin noviiseja silmällä pitäen :D). Ja mahdollisesti vielä muuta mitä en enää muista, I went a little bit crazy there´:D Toki tän ostoslistan ois voinu vetää paljon överimmäkskin, mutta tässä oli mulle jo ENEMMÄN KUN KOSKAAN!

Nuo lehvät mitä tuolta keskeltä tulee ulos on mysteerikasvin, mikä se on???

Siispä kotiin ja KÄDET MULTAAN! Mulla oli luottavainen olo, koska olin kattonut just telkkarista monta jaksoa jotain puutarhaohjelmaa, jossa istuttelivat kasveja parvekkeelle ja puutarhaan (emmä muuten ois hoksannut niitä palluroitakaan ostaa tai tietänyt että kesäkukkamulta on se mitä tarviin ´:D).

Istuttaminen oli melko sotkuista puuhaa, mutta silti melko mukavaa, jos ei ota huomioon sitä että puolet mun ruukuista oli liian pieniä. Tuosta sarjasta olin oppinut että kasvit pitäis istuttaa aina myyntiastiaa isompaan ruukkuun, jotta sillä on tilaa kasvaa, ja puolet mun ruukuista oli tosiaan ei vaan saman kokoisia vaan myyntiastioita pienempiä. Mutta sillä nyt mentiin mitä oli. Näinpä ei esimerkiksi yrttimulta tullut edes käyttöön. Ahtaimmalle joutui yrtit, joiden pikkuisten ruukkujen pohjalle vielä unohdin laittaa niitä PALLUROITA (vaikka ei varmaan olis kyllä mahtunutkaan).

Mun "lime"

Eli ei tästä ihan kunnialla selvitty. Silti mua huoletti enemmän tuo kastelupuoli. Mitä helvettiä tarkoittaa muka kohtuullinen kastelu?! Just asking, ei mun mielestä mitään. Mä tarttisin selkeät ohjeet että kun lämpötila on x ja ruukun koko y niin vettä annetaan z verran. Mutta ei. Kasvitkin sijoitettiin niin hvyin kuin mahdollista, mutta ei täysin ohjeen mukaan. Tulilatva joutui tilanpuutteen vuoksi melkein täysin varjoon, se myös näkyi. Kun hoksasin, mistä oli kysymys, järjestelin parvekkeen uudestaan kasvien ehdoilla ja tulilatva sai taas KUKOISTAA.

Mutta se vedenmäärä! Käytännössä lähdin siitä, että annoin kasveille vettä sen mukaan mitä luulin ohjeen tarkoittavan ja seurasin miten ne siihen reagoi. Vähän niin kuin opettelis tulkitsemaan lemmikkiä tai vauvaa. Tarkkailuprosessi kesti aika kauan, ja luulen päässeeni vasta heinäkuun loppupuolella jyvälle siitä, mikä on oikea kastelurytmi ja määrä kullekin kasville. Mikä by the way oli lähes jokaisen kohdalla mun mielestä "kastele tosi usein ja älyttömän runsaasti", eli kaikkea muuta kun ohjeissa lukeva kohtuulinen kasteluntarve!! Rytmin kuitenkin löydyttyä alko kasvit tuottamaan hedelmiä ja marjoja, ja tuottaa niitä edelleen vielä syksyllä, WOHOO :)

Tää mansikka tuotti hyvän sadon kesällä ja kukki uudelleen nyt syksyllä

Kukat väistyneet marjojen tieltä

Kypsyminen alkanut

Sain jopa sitruunapuun kasvamaan kokoa ja kukkimaan, mistä oon erityisen ylpeä, mutta taisin viivytellä liikaa sen sisälle tuontia syksyllä ja kukista syntyneet sitruunanalut lakos lähes kaikki yks toisensa jälkeen. Luulin jo, että sinne meni hukkaan ne tuotokset, kunnes viimeviikolla huomasin että yks niistä hedelmänaluista olikin jäänyt kasvamaan ja muuttunut jo vihreäksi pieneksi sitruunan aluksi, jei! Yksi ruskea sitruunanalku oli puussa jo ostettaessa, joka näyttää tällä hetkellä hyvältä LIMELTÄ :D

Sitruunapuu

Näitä pikkuisia oli kukinnan jälkeen vaikka millä mitalla

Siellä ne lepää pudottuaan

Nopealla vilkaisulla ei erota lehdistä, mutta siellä se pieni vihreä sitruuna kypsyy

YRTTEJÄ on tullut nypittyä (kuten puutarhaohjelmasta opin että tykkää) jo pelkän käytön myötä, mutta myös tarpeen mukaan sen lisäksi, koska ruukut tosi ahtaita. Marokon minttu oli ainoa joka kuoli, kun heinäkuussa lomailtiin viikko mökillä. En tiedä johtuiko liian pienestä ruukusta, väärälaisesta kastelusta vai sijoittelusta (oli keittiön ikkunalaudalla, missä enenmmän vetoa, kun muut yrtit sijaitsi olkkarin ikkunalaudalla). Tämä ei tosin ollut suuri menetys, sillä Plantagenissa ei ostohetkellä ollut tavallista minttua, ja tämä maistui enemmän hammastahnamaiselta spearmintiltä :D Heti kun sopivat sisäruukut löytyy, vaihdan yrtit kyllä niihin, jottei vahingossa tämä projekti kaadu niiden takia.

Persilja, joka kärsii kaikkein pienimmästä ruukusta. Nuo kivat mutta ruosteiset vanhat kuiva-aine rasiat eivät siis ole kosketuksissa ruokakasvien mullan kanssa, vaan sisäpuolella on lasiset "ruukut" eli vanhat hillopurkit tms.

Etualalla basilika, takana kirsikkatomaatti

Olen siis onnistunut pitämään nämä kasvit hengissä ja tuottavina viimeiset 5kk. Suurin yksittäinen selittäjä tälle poikkeukselliselle onnistumiselle oli se, että kyseessä olivat hyötykasvit, eivät vain kotiin kaunistusta tuovat kukkaset. Olin hankkinut sellaisia hyötykasveja, jotka tuottavat raaka-aineita, joita käytän jokapäiväisessä ruokailussani. Haluan tietää, mistä ruokani tulee, ja lisäksi toivoin pitkällä tähtäimellä säästäväni tässä hiukan rahaa, sillä kasvit ovat monivuotisia. Näinpä ollen kiinnitinkin kasvien hyvinvointiin, ja sitä kautta tuottavuuteen, hyvin paljon enemmän huomiota kuin mihinkään kasviin aiemmin ja sain ne KUKOISTAMAAN.

Simple as that, vaati siis hiukan enemmän työtä, mutta on ollut kyllä myös hyvin antoisaa seurata, miten oma huolenpito TUOTTAA HEDELMÄÄ! Mä oon tätä nykyä ihan muummoontunut hurahtaessani nähin kasvijuttuihin, ja fingers crossed että ne selviää vielä talvenkin yli. Pitäis hankkia varmaan syyslannotteita ja mitä ikinä, mutta baby steps :)

Syksyksi amppeliin meni mansikan sijaan kanerva, parvekekalusteetkin on jo suojattu sateilta

Peukut ja KIITOS sulle, jos jaksoit lukea tän kokonaan! <3

- Helena