DIY -joululahjat 2019: Sulka- ja höyhenkorvakorut itse metsästetyistä riistalinnuista

Mä oon ihminen, joka tykkää pikkutarkasta työskentelystä aivoillaan, ei käsillään, joten kaiken maailman askartelu ja näpertely ei oo mun juttuja. Tykkään kyllä esimerkiks huonekalujen tuunauksesta, mutta niissä määrin, että ei mee pieneks nyhräämiseks jossa kestää ikuisuus. Koska omavaraisuus ja ekologisuus ovat tälle downshiftaajalle kuitenkin äärimmäisen tärkeitä arvoja, niin tänä vuonna päätin antaa itsetehtyjä lahjoja yhtä poikkeusta lukuunottamatta, kuten edellisessä blogikirjoituksessa mainittiin.

Meillä siis ukko metsästää ja itsekin olen metsästystukinnon suorittanut, vaikka pääasiassa vegaanisti syönkin (halutessasi voit lukea aiheesta lisää täältä). Koska me molemmat uskotaan kaadetun riistan kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen, tänä jouluna annettaan lahjaksi riistalihan lisäksi riistalintujen, tarkemmin uros pyyn ja naaras teeren, sulista ja höyhenistä itse tekemiäni korvakoruja.

Ajatus riistalintujen sulista tehdyistä korviksista jäi muhimaan jo metsästyskurssilla, ja syksyllä saalista tullessa otinkin sulkia ja höyheniä talteen. Niitä tuli kuitenkin niin paljon, etten itse olisi mitenkään niitä kaikkia tarvinnut, jotenka siitä syttyikin idea, että voisin myös läheisille näitä joululahjaksi antaa. Joulun lähestyessä oli aika ryhtyä hommiin, mutta tietenkään mulla ei ollut pienintäkään käryä, miten korviksia tehdään :D Erityisesti pohdintaa aiheutti se, miten sulka kiinnitetään siihen koruosaan?!

Siispä Google auki ja tutkimaan. Sieltä opinkin pari erittäin hyödyllistä sanaa: nyörinpää ja korupiikki. Ajattelin saavani askartelukaupassa vielä lisäapua, joten olo oli ihan luottavainen. Siispä keskustan Sinelliin johti tie. Valitettavasti apua en kuitenkaan saanut ihan niin paljoa kuin olisin toivonut. Sinellissä ei myöskään ollut hirveästi tarjolla kultaisia korunosia (nyörinpäitä tai perinteisempiä onkohan ne nyt ranskalaisia korvakoukkuja tai mitä lie), joten jouduin vähän soveltamaan. Kultaisia metalliosia olisin toivonut, koska sulat ja höyhenet olivat pääasiassa lämpimän sävyisiä.

Niinpä vietin Sinellissä melkein tunnin pohtien, mitähän kaikkea mun pitäis ostaa ja mitä ei (kun tietenkään en halunnut tehdä vaan yksinkertaisia ja helppoja korvakoruja ´:D), ja päädyin lopulta ostamaan ison kasan sekä kultaisia että hopeisia korunosia ja muita oheistarvikkeita tietämättä tarkkaan mitä olin tekemässä, ja jo siinä vaiheessa alkoi tuntua että tää on huono idea. Vielä huonommalta idea tuntu kun kassakone ilmoitti, että ostokset makso 130 €... Olin ajatellut pääseväni vähän halvemmalla, kun kyseessä kerran oli diy-lahjat, mutta lohduttauduin sillä, että näillä määrillä tekee hyvin monet korvikset.

Siispä pakkasin mun raaka-aineet ja Sinellistä ostetut tarvikkeet sekä kotoota mukaan napatut työkalut mukaan mökille, jossa päätin alkaa koruja puuhastelemaan. Tiesin myyjän neuvojen vuoksi, että ostamani liiman kuivumisaika olisi ainakin puolituntia, joten päätin aloittaa urakan ensin liimailemalla sulkia ja höyheniä nyörinpäihin. Ja koska mulla ei niitä kultaisia nyörinpäitä ollut, niin niissä piti jonkun verran soveltaa.

Mulla ei ollut kunnollista etukäteissuunnitelmaa siitä, mitkä sulat kiinnitän mihinkin renkaisiin tms. kun en muutenkaan puoliks tiennyt, mitä olin tekemässä, joten päätin mennä vaan go with the flow meiningillä, sen mukaan, mikä näytti hyvältä kunkin korun kohdalla. Kun lopputulema oli valmis (eli kun hopeiset nyörinpäät loppu, sulkia ja höyheniä jäi yli vielä vaikka millä mitalla), päätin valmiiden korujen perusteella vasta, mitkä annan kenellekin lahjaksi (vain parit korut tein etukäteen mielessä lahjan saajan tietty tyyli, muuten annoin luovuudelleni vapaat kädet).

Täytyy kyllä sanoa, että jos soveltamiselle ei olis ollut tarvetta, ja olis tehnyt vaan hyvin yksinkertaisia korviksia, mistä tuli myös äärettömän kauniita, olis prosessi ollut huomattavasti nopeampi. Olin jo ihan valmis jättämään homman kesken siinä vaiheessa, kun olin vasta saanut kaikki nyörinpäät kiinnitettyä sulkiin ja höyheniin. Kesken ei voinut kuitenkaan jättää, koska joulu kolkutteli jo ovella. Siinä vaiheessa kun piti pienten renkaiden kanssa vekslata kiroilin kun merimies. Tottakai tähän vaikutti paljon mun ekakertalaisuuden tietämättömyys ja hitaus. Uskon vahvasti että ens kerralla kaikki on jo huomattavasti helpompaa ja nopeampaa!

Ja lähes kaikkia ostamiani tuotteita tuli ihme kyllä käytettyäkin. Vain pari pussuukkaa oli koskemattomia. Taivutin myös itse kultaiset korvakoukut paria paria varten kultaisista silmukkakorupiikeistä, mistä olin erityisen ylpeä!

Loppujen lopuksi näin ekakertalaisena käytin näiden korujen tekoon siis 12h ´:D Toisaalta tulihan niitä myös 18 paria. Näistä siis suurin osa menee tänä jouluna lahjaksi ja muutamat jää omaan koruvarastoon. Ja täytyy kyllä sanoa, että oon äärimmäisen tyytyväinen lopputulokseen. Nuo sulat on itsessään jo niin näyttäviä, että eipä ne kummosia siihen rinnalle tarttekaan, vaikka vähän innostuin myös testaamaan oheishärpäkettä.

Mitäs mieltä ootte korviksista, tuliko käyttiksiä?

ISO KIITOS SULLE, jos jaksoit lukea tän kokonaan! ❤️ Ruksaa myös alle, oliko lukemisen arvoinen juttu vai ei, niin tiiän jatkossa, minkä tyyppiset kirjoitukset teitä kiinnostaa 🙂

- Helena

Ps. Ens viikolla luvassa taas pohdiskelevampaa blogia suuria tunteita aiheuttavasta aiheesta. Tilaa sähköposti-ilmoitukset uusista kirjoituksista sivun oikean ylälaidan TILAA-nappulasta, niin et missaa sitä!