Pohdintaa downshiftaamisesta ja sen vaikutuksista yksilöön, ympäristöön sekä yhteiskuntaan

Täällä blogissa ja mun muissa kanavissa (YouTube, Instagram & Facebook) on viimeiaikoina ollut vahvasti esillä downshiftaus. Downshifatuksen juuret lähtee itämaisesta filosofiasta, vaikka termi onkin lanseerattu käyttöön vasta 2000-luvulla. Tänään ajattelin kertoa teille, mitä tämä voimakkaita mielipiteitä esiin nostattava aatesuuntaus tarkottaa yleisellä sekä henkilökohtaisella tasolla ja käytännössä mun elämässä ☮

Ensiksi, mitä on downshiftaus:

Downshifting eli downshiftaus, tai leppoistaminen tai elämän kohtuullistaminen (eikö kuulostakin jo kamalalta? 😜), on alunperin Yhdysvalloissa syntynyt aatesuuntaus sekä elämänasenne, jonka tarkoituksena on parantaa elämänlaatua vähentämällä työntekoa ja kulutusta.

Tästä syystä downshiftausta onkin pidetty uhkana länsimaiselle kulutusyhteiskunnalle ja aatteesuuntauksen laajetessa pelätty sen johtavan työttömyyden rajuun nousuun sekä perinteisten sukupuoliroolien vahvistumiseen.

Ideologian perusajatus on kuitenkin, että aidosti hyvinvoiva yhteiskunta tulee menestymään (kirjoitin aiheeseen liittyen alustuksen tänne, kun YouTube-kanava sai uuden suunnan) ja vaikka ei tulisikaan, olisi eläminen mielekkäämpää kuin suorituskeskeisessä valtiossa, missä yhteiskunnan hyvinvointi laitetaan ihmisen hyvinvoinnin edelle. Aatteen toivotaan parhaassa tapauksessa poistavan työikäisten stressiä sekä vähentävän nuorten masentuneisuutta. Meillä on käytössämme vain tämä yksi elämä, joten eikö meillä ole oikeus ja vastuu tehdä siitä itsemme näköistä ja niin onnellista kuin mahdollista?

Miltä kuulostaa sun korvaan? 🧘🏼‍♀️ Aika win-win tilanne mun mielestä, ja tässä ei ollut edes factoroitu sitä, mitä kulutuksen vähentäminen ja sitä kautta liikatuotannon vähentäminen tarkoittaa maapallon hyvinvoinnin kannalta.  Tässä taas huomio sanalla vähentäminen, koska vaikka me kaikki kuinka downshiftattaisiin, niin silti me kulutetaan. Meidän kulutustottumukset vaan muuttaa hiukan muotoaan.

Kuinka paljon downshiftaajan pitää vähentää?

Itse koen asian helpoimmaksi hahmottaa konmarituksen kautta. Tarkastellaan siis onko jokin tavara, asia tai esine minulle tarpeellinen tai tuottaako se minulle iloa? Mikäli se ei ole kumpaakaan, tavarasta luovutaan tai ostopäätöstä uuden tavaran hankkimisesta ei tehdä. Pelkkää iloa tuottaviakaan tavaroita ei haalita liikaa, eli parasta olisi, jos kaikki tavarat täyttäisivät molemmat ehdot. Tällä tavalla ilmenevän turhan omaisuutensa realisoimalla voi aloittaa pesämunan kasvattamisen omaa downshiftausprosessia varten.

Kaikille meille on kertynyt elämän varrella tavaraa: hyödyllisiä, kauniita ja muistoja. KonMari-menetelmää kannattaa hyödyntää, mutta kaikkea ei tarvitse laittaa kiertoon. Mikä sitten on oikea määrä? Hyvinvointivaltioissa, etenkin asutuskeskuksissa, ihmisen suurin yksittäinen rahanreikä on asumiskustannukset. Kannattaa siis pohtia, kuinka paljon haluaa asumiseen laittaa rahaa, mitä se tarkoittaa asunnon koon suhteen ja onko tavoite realistinen elämäntilanne huomioon ottaen (lemmikit, lapset, univaikeudet, yliherkyydet yms.)

Me 👫➕😸 asutaan pienessä kaksiossa, joka on vain muutaman neliön isoja yksiöitä kookkaampi. Meillä on edelleen jonkun verran liikaa tavaraa, jota karsitaan pikkuhiljaa koska meitä molempia tavaran määrä tilaan nähden ahdistaa ja toivotaan vähän väljyyttä. Karsimista on kuitenkin tehty niin paljon jo, että prosessi on hidastunut. Onneksi uutta tavaraa ei ole tullut hankittua! Olenkin todennut että paras tapa välttää ostohimo on muuttaa tarpeeksi pieneen asuntoon, jonne ei vaan yksinkertaisesti halua mitään lisää oli se kuinka kivaa tahansa 😅

Downshiftaaminen ei kuitenkaan tarkoita, että uutta ei voisi hankkia. Ostopäätös tehdään vain harkitsevammin edellä mainitun mukaisesti, ja lisäksi kiinnitetään huomiota tavaran vastuullisuuteen: kestävyyteen sekä ekologisuuteen ja eettisyyteen. Kun ostaa vähemmän, voi hankkia esimerkiksi laadukkaammat vaelluskengät, jotka kestävät hyvin huollettuina helposti seuraavat 10 vuotta.

Kulutuksen vähentäminen ei kuitenkaan rajoitu tavaraan, vaan onnellisuuden saavuttamiseksi samaa metodia tulisi hyödyntää muissakin elämän osa-alueissa: ihmissuhteissa, ajankäytössä, harrastuksissa, elämänarvoissa. Kun kaiken elämässä konmarittaa, jää enemmän resursseja, eli aikaa ja rahaa, niille itselle aidosti tärkeille asioille. Edellisessä blogikirjoituksessa kerroin, kuinka introverttinä ihmisenä tarpeettomista ihmissuhteista luopuminen, ei ole tuottanut minulle haasteita, mutta sen sijaan downshiftaamisen myötä esimerkiksi minulla on ollut mahdollisuus harrastaa jotain, mihin aiemmin ei ollut varaa.

Downshiftaus vs. yhteiskuntavastuu: 

Työttömyys itsessään kuulostaa tietysti kirosanalta, mutta vaakakupissa on stressitason äärimmilleen venyttäminen sekä jatkuva parempaan pyrkiminen ja loputtomat ylityöt, mitkä ovat ominaisia nykypäivän yritysmaailmassa. Downshiftaaja näkee näiden asioiden johtavan ennen pitkää romahdukseen, sairastumisiin, perhesuhteiden rakoiluun sekä unettomuuteen (jos kärsit unettomuudesta tai nukahtamisvaikeuksista 😵 katso mun vinkit viimeisimmästä YouTube-videosta 😴).

Keskeisenä ajatuksena on, ettei raha tuota ihmiselle onnellisuutta vaan sosiaalinen pääoma sekä perusasioiden toimivuus, joka luo turvallisuuden tunteen ja pohjan mielenrauhalle. Ihmisille keskeisimpinä asioina nähdään työn sijaan olevan esimerkiksi perhe, ystävät, elämykset sekä niin henkinen kuin fyysinen terveys, joista downshiftaaja ei ole valmis luopumaan rahan tai statuksen tähden. Elämyksistä puheen ollen, lukasepa täältä mun muisteloita yhdestä elämäni erikoisimmasta elämyksestä tosi-tv:ssä ;)

Kaupungistuminen on tuonut mukanaan sen, että me ei asuta enää omavaraisissa kommuuneissa, mikä tarkoittaa suoraan sitä, että kuluttaminen, varsinkin palvelujen kuluttaminen, tulee olemaan läsnä jatkossakin. Koska kommuunit puuttuu eikä kukaan meistä osaa kaikkea, tarvitsee siis jokaisen meistä ansaita tavalla tai toisella, jotta voimme ostaa palveluita muilta ja tätä kautta yhteiskuntarakenne ei tulekaan romahtamaan, kuten kauhukuvissa pelotellaan.

Kulutustottumusten muutos näkyy itseasiassa Suomessa jo nyt, sillä tavaroiden kulutuksen kasvu pysähtyi 2010-luvulla ja tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä palveluihin käytettiin Suomessa 17,1 miljardia euroa kun taas tavaroihin 12,6 miljardia euroa. Psykologian ja neurotieteen professori Leaf Van Bovenin mukaan palveluihin kuluttaminen tavaroiden sijaan tuottaa tutkitusti enemmän onnellisuutta, ja samaa mieltä ovat monet muutkin tutkijat. Materialististen ihmisten on todettu olevan myös muita onnettomampia, vähemmän terveitä ja vähemmän pidettyjä. Downshiftaajat ovat siis selkeästi jonkin jäljillä...

Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kuluttaminen per henkilö tulisi vähentymään, todennäköisesti tulee. Kutsuu sitä sitten downshiftaamiseksi tai ekoteoksi, mutta maapallon ja sitä kautta oman elinympäristömme hyvinvoinnista huolehtiminen tulee olemaan koko ajan vahvistuvampi megatrendi, pitivät herra päättäjät siitä tai eivät, sillä se on kollektiivisesti kaikkien maailman ihmisten etu.

Uuden ajan aamu:

Henkinen hyvinvointi, työuupumukset ja kouluampumiset puhuttavat yhä laajempaa yleisöä yhä henkilökohtaisemmalla tasolla, joten nyky-yhteiskunnan kirosanat meditointi ja psykoterapia arkipäiväistyvät. Kun ihminen on yhä syvemmin kiinni omassa itsessään, käyttää siihen aikaa ja oppii tuntemaan kiitollisuutta kaikesta siitä mitä hänellä jo on, ei tarvetta tai aikaa jää samalla tavalla kuluttamiselle.

Olisikin siis syytä lopettaa vastustelu ja todeta, että ne elämäntavat, mitkä saivat pikku hiljaa alkuunsa maatalousyhteiskunnan synnyn myötä ovat saavuttaneet huippunsa, ja on edessä uudenlainen aika. Menneisyyten ei valitettavasti enää voi palata, ja vaikka tämän uuden ajan aatteet ottavatkin niin sanotusti takapakkia metsästyksen ja keräilyn kulta-ajan suuntaan, jää meille kuitenkin paljon modernin ajan helmiä hyödynnettäväksi, kunhan niitä ei väärinkäytetä.

Olen jo aiemmin suositellut, mutta suosittelen uudelleen, lukemaan/kuuntelemaan äänikirjana historioitsija Yuval Noah Hararin Ihmisen lyhyt historia -teoksen, jotta voit itse peilata menneisyyden ja nykyisyyden hyviä ja huonoja puolia, ja päättää sen tiedon pohjalta mikä meille on saatavissa, millä tavalla juuri sinä haluat elää. Tästä artikkelista löytyy myös mielenkiintoinen pikakelaus kirjan tämän jutun kannalta ehkä olennaisimpaan osaan.

Downshiftaamisessa kyse on yksinkertaisimmillaan siis arvojärjestyksen uudistuksesta, jossa ihminen punnitsee, mitkä asiat hänele todellisuudessa merkitsevät ja alkaa käytännössä elää arvojensa mukaisesti. Tavoitteena on mielekkäämpi elämä sekä mielenrauha.

Saako downshiftaaja haluta mitään?

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että downshiftaajalla ei voisi olla unelmia ja tavoitteita. Mulle erityistä mielenrauhaa tuo luonnon keskellä oleminen. Tällä hetkellä lähiössä asuvana henkilönä löydän sitä kiitollisena lähellä olevista ulkoilumaastoista, mutta haaveissa on joskus asua puisessa pirtissä ihan landella (ei kuitenkaan liian kaukana läheisistä). Jaan kuitenkin elämäni itselle tärkeän henkilön kanssa, jonka haaveita kunnioitan yhtä lailla, joten en ole tähän suin päin sännännyt. "Ei kuitenkaan liian kaukana läheisistä" myöskin tuo omalle haaveelle tietyn hintalapun, koska en ole valmis uhraamaan toista toisen vuoksi.

Tuohon haaveeseen yhdistyy myös mahdollisimman suuri omavaraisuus, jota voi onneksi harrastaa myös pienessä mittakaavassa kerrostaloasunnossa. On sitten taidot hallussa tulevaisuutta varten, vaikka ihan lastenkengissä tässä touhussa olenkin. Lukaise tästä blogikirjoituksesta mun matka siihen, kuinka vasta opin pitämään kasvit hengissä 🌱😅  Motivaatio oppimiseen on kuitenkin tärkeämpää kuin se, minkä ikäisenä jonkun taidon oppii. Enhän mä käytännössä osannu kokatakaan ennen kun n. 2,5 vuotta sitten päätin ryhtyä syömään vegaanisti 🍛

Edesauttaako downshiftaus perinteisten sukupuoliroolien vahvistumista? 

Mitä tulee kirjoituksen alussa mainittuun perinteisten sukupuoliroolien vahvistumiseen, erityisesti minun downshiftauspäämääräni se liittyy olennaisesti. Mun suurin urahaave on aina ollut tulla äidiksi (tästä voit lukea lisää ensimmäisestä blogikirjoituksesta "Kolmenkympin kriisi"vuoden takaa). Tämä yhdistettynä vegaaniuteen ja omavaraisuuteen, niin varmasti perinteiset sukupuoliroolit näyttävät korostuvan ulospäin. Tämä on kuitenkin puhtaasti mun oma valinta, jota tulen toteuttamaan juuri siinä määrin kuin itselle hyvältä tuntuu. Enhän mä nytkään piikana kotona toimi, mutta jutellaan tästä aiheesta lisää viikon päästä 😉🔜 (EDIT: tässä suora linkki seuraavaan blogikirjoitukseen) Nämä ovat kuitenkin vain pieni osa sitä kokonaisuutta, mikä minä olen, ja vastapainoksi enemmän mulla vasara pysyy kädessä kun monella miehellä jne. 🔨

Downshiftaaminen on ennen kaikkea oppimisprosessi, ja mulla ei ole sen kanssa kiire kohti lopullista päämäärää. Matkalla maksetaan varmasti pienempiä asumiskustannuksia, joka vapauttaa varoja toiseen downshiftaajien mielipuhaan eli maailman näkemiseen. Tänä vuonna olen käynyt jo sekä Berliinissä että Pariisissa, ja loppuvuodesta on vielä kolmas reissu tulossa. Ja tämä on ihan lasten kengissä olevaa matkailua vielä, mutta ei ole kovin montaa hetkeä siitä kun aina valitin ettei ole rahaa matkustaa. Matkustamisen tapoja on monia ja sen hiilijalanjälkeä pystyy kompensoimaan puidenistutus-palveluilla. Eikä tällä ole by the way mitään tekemistä perinteisen sukupuoliroolien korostumisen kanssa.

Mikäli kotona ei pidättele mikään, ja asumiskustannukset pysyvät pieninä tai ne pystyy väliaikaisesti nollaamaan, ei esimerkiksi Aasiassa reppureissaamiseen tarvita valtavaa pesämunaa. Osan vuodesta voi olla vaikka vapaaehtoistyössä ruokaa ja majapaikkaa vastaan, tuleepahan samlla tehtyä jotain muidenkin hyväksi. Tällaisia palveluita on paljon tarjolla muutenkin, joskin niitä kohdistetaan lähinnä välivuotta harkitseville, joten google käyttöön vaan. Samalla saakin hyvää aikaa itsetutkiskeluun ja voi pohtia, millä tavalla pystyy rahoittamaan elämäntyylinsä jatkossakin.

Yksi pointti tuossa perinteisten sukupuoliroolien korostumisessa kuitenkin on. Downshiftaus viehättää lähtökohtaisesti enemmän naisia kuin miehiä. Ja kuten lasten saaminen, tässä yhteiskunnassa, se tekee mahdollisesta työhön paluusta hankalampaa ja työelämästä tätä kautta epätasa-arvoisempaa ja perinteisiä sukupuolirooleja korostavampaa. Mutta miksi downshiftaus kiinnostaa enemmän naisia?

Tämä on oman kulttuurimme tuote. Lähtökohtaisesti naiset ovat enemmän tietoisia omista tuntemuksistaan ja hyväksyvät ne paremmin, sillä meidät on kasvatettu puhumaan tunteista ja meidän on sallittu itkeä. Naiset puhuvat lähtökohtaisesti ylipäänsä enemmän kuin miehet; n. 20 000 sanaa/päivä verrattuna miesten 7 000 sanaa/päivä. Tämä on uskottu johtuvan siitä, että naisille on aikojen alussa langennut tiedonvälittäjien rooli. Tutkimukset kuitenkin osoittavat tämän johtuvan geeneistä, tarkemmin sanottuna Foxp2-geenistä, joka tuottaa samannimistä proteiinia enemmän naisilla kuin miehillä, joten tiedonvälittäjänä toimiminen on todennäköisemmin seuraus kuin syy.

Pojille ei ole kasvaessa suotu samaa yleellisyyttä, päinvastoin poikia on kielletty itkemästä ja osoittamasta tunteita, pitää olla mies. Tämä vaikuttaa varmasti vahvasti siihen, että miehet jäävätkin naisten jalkoihin lähes kaikissa terveydellisissä tilastoissa. Tutkimuksen mukaan syrjäytyneitä nuoria on 15-29-vuotiaiden ikäluokasta noin viisi prosenttia, josta 2/3 on miehiä. 74% vuonna 2018 Suomessa tehdyistä itsemurhista oli miesten tekemiä.

Jokainen varmasti pysähtyessään pystyy tämän syy-seuraussuhteen havaitsemaan, mutta itseni tilanteeseen aikanaan ravisutti Netflixissä oleva dokumentti The Mask You Live In, jonka suosittelen kaikkia katsomaan 💣 Kasvatustieteet ovat kuitenkin nousseet uudelle tasolle vuosituhannen vaihteen jälkeen, joten toivokaamme, että tähän on jo alettu kiinnittämään huomiota, ja kiinnitetään ainakin jokainen meistä joka päivä 💔

Onko downshiftaajan pakko lopettaa työnteko?

Mikäli omat downshiftaushaaveet eivät ylipäänsä vaadi pesämunaa tai vain pienen sellaisen, voi yllättävän moni meistä halutessaan siirtyä osa-aikatyöhön ja nauttia vapautuvasta vapaa-ajasta downshiftaten. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin, mutta useimmiten kyse on pelosta luopua tietynlaisesta elämäntavasta, jota tässä yhteiskunnassa arvostetaan. Mikään sääntö ei pakota sinua eikä minua tekemään töitä 40h viikossa paikassa, joka pahimmillaan voi viedä sut uupumuksen partaalle. Silloin ei paljoa meinaan pysty nauttimaan myöskään siitä vapaa-ajasta, joten mitä varten sen uhrauksen sitten tekee? Jos elät sen sijaan itseäsi varten ilman tarvetta todistella mitään ulkopuolisille ja puolittaisit menosi, voisit myös puolittaa työhön käyttämäsi ajan 💡

Mun mielestä downshiftaus ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että töitä ei tehdä tai tehdään vaan minimi. Keskeinen periaate työmäärän järkeistämisestä kyllä pysyy, mutta sen sijaan että tekee hanttihommia silloin tällöin, ihanteellisinta olisi mun mielestä rahoittaa oma downshiftauksensa luovalla työllä, joka ottaa yhtä paljon kuin antaa. Erilaisia itseilmaisun tapoja on monia (esimerkiksi mulla tämä blogi ja muut kanavat), ja varmasti jokaiselle löytyy sopiva tulkitsemiseen sekä vastavuoroisesti nauttimiseen.

Elämykset ja henkinen terveys ovat keskeinen osa downshiftaamista, joten se ei tarkoita pelkkää karsimista. Karsiminen suoritetaan vain, jotta sen tilan ja ajan voi täyttää jokin muu asia, joka tekee itsensä onnellisemmaksi. Elämässä eniten kuitenkin kaduttavat ne asiat, jotka jäävät tekemättä.

Lopeta siis itsesi määritteleminen suhteessa toisiin ihmisiin, omistamiisi tavaroihin tai elämäntyyliisi. Määritä sen sijaan itsesi ja menestyksesi mielummin seuraavien kysymysten kautta: Oletko henkisesti tyytyväinen? Onko sinulla mielenrauha? Tunnetko olevasi kokonainen? On aika arvottaa henkinen hyvinvointi, todelliset tarpeet ja haaveet suhteessa omaan talouteen ja lähteä elämän mittaiselle matkalle.

Ja ennen kuin lopetetaan, downshiftaisinko mä jos voittaisin lotossa?

Downshiftaaminen on ennen kaikkea matka omaan henkiseen hyvinvointiin samalla tukien meidän äitimaan hyvinvointia. Jos mä voittaisin lotossa, ainoa ero olis se, että mun unelmien pirtti olis vähän isompi niin, että sieltä löytyy rauhaa yksinolemiseen ja hyviin yöuniin sekä tilaa karvakavereille, läheisille ja ystäville, eli downshiftaisin vaan entistä kovempaa ✌

Peukut ja KIITOS sulle, jos jaksoit lukea tän kokonaan! <3 Ruksaa myös alle, oliko lukemisen arvoinen juttu vai ei, niin tiiän jatkossa, minkä tyyppiset kirjoitukset teitä kiinnostaa :)

- Helena